Näin meillä keskustellaan

Ana on 21v avomieheni, jonka kanssa olen seurustellut nyt 19.päivä 3 vuotta.

Minä: "Tuutko sä käymään mun kans tänää äitillä?"
Ana: "En mä tiedä."
Minä: "Eli sua ei kiinnosta käydä äitillä ollenkaa?"
Hiljaisuus.
Minä: "Ihan hyvä vaan, että sä et oo käynyt siellä nyt vähään aikaan."
Ana: "Miks näin?"
Minä: "No kun ei me olla moneen viikkoon vietetty aikaa keskenämme, ja musta tuntuu, että sä et välitä, niin hyvä siinä on sit erkaantua mun perheestä."
Ana: "Ai sä haluut nyt erota vai?"
Minä: "En mä tiedä. Mä sanoin sulle silloin, että tota menoa sä vaan ajat mua kauemmaksi ja nyt mä olen kaukana - enkä tiedä haluanko tulla lähemmäksi."
Ana: "Just tota mä vihaan sussa kun sä oot koko ajan jättämässä mua."
Minä: "Mäkin vihaan sua. Eilenkin pyysin sua terassille, mutta sua ei kiinnostanut lähteä. Heti kun olin päässyt ovesta ulos, sä lähetät mulle viestin, että lähet terassille. Kun mä pyysin päästä mukaan seuraan sit myöhemmin, sua ei kiinnostanut."
Ana: "No kun mä en halunnu häiritä sua."
Minä: "Ensin sä valitat, kun en pyydä sua mukaan, ja sit kun pyydän sua ihan vilpillisesti mukaan terassille kattomaan yhtä bändiä, sä yhtäkkiä omasta mielestäs häiritset mua?! Miks mä en ihan ymmärrä?"
Ana: "No miks sä olisit muka halunnut tulla meidän mukaan eilen? Sä oot sanonut, että et tykkää Eikasta (Anan kaveri). Olisit sä halunnut tulla sinne Tompan (Anan kaveri) takia?"
Minä: "En."
Ana: "Sä et rakasta mua enää."
Hiljaisuus.
Minä: "Et säkään mua."
Ana: "En mä teekkään mitään muuta ku rakastan sua."

Eikka on Anan paras ystävä, jonka kanssa hengaillaan salilla päivät pääksytysten.
Tomppa on Anan toinen paras ystävä, myöskin salikaveri. Valitettavasti mä en voi sanoa, että mulla olis viimesellä festarireissulla ollut puhtaat jauhot pussissa tän herran kanssa jutellessa- mut Ana ei tiedä siitä, kun ei se siellä ollut.

Hiljaisuudet meidän muka-keskusteluissa merkitsee enemmän ku sanat.

Ja tosiaan, mä sanon näitä muka-keskusteluiksi, koska mun mielestä tää on vaan pelkkää toisen syyttämistä, satuttamista ja epä-inhimillistä. Hyvin valaisevia kylläkin. Meidän keskustelut on aina tällasia. Loppu aika ollaankin sit hiljaa. Ja meidän keskustelut alkaa useimmiten Anan sanoin: "Miks et sä...." ja mä jatkan samalla lauseella.

Nimet muutettu, koska mä haluan avautua täällä ihan kaikesta ilman et kukaan tunnistaa.