Vanha/Uusi rakkaus

Elämässäni on ollut yksi ihminen, joka katsellaan saa sydämeni hakkaamaan, raajat tärisemään ja hengityksen epätasaiseksi. Yksi katse niihin sinisiin suuriin silmiin saa kaiken katoamaan.

Valitettavasti en voi puhua avomiehestäni, vaan siitä pojasta, jonka kanssa leikittiin pallohippaa 12-vuotiaasta lähtien. Viimeiset sanat, kun kaikki oli vielä hyvin: "Jos me nyt harrastetaan seksiä, me pilataan kaikki tää." Haluttiinko se kaikki hiljaisuus ja tyyneys pilata? En tiedä mitä halusin, mutta pilalle se meni ja kaikki heitettiin roskana ikkunasta pois. Miksi? Mietin itsekin vielä.

Viimeisestä tapaamisestamme on nyt reilu puolitoista vuotta. Joka kerta, kun unohdan koko ihmisen, näen unta hänestä. Minun ei anneta unohtaa. Enkä tiedä, mitä tehdä. Olen taas muutaman viikon häntä muistellut. Eikä mikään tunnu tällä hetkellä niin pahalta kuin tosi asia, että en näe häntä enää ikinä.

Toinen tosia asia, joka nujertaa, oli hänen viimeiset sanat tässä kurjuudessa: "Mene sinne Anas luokse." Kuin häntäkin olisi sattunut. Itse hänelle aikoinaan kerroin tunteistani, mutta hän en kertaakaan avannut itseään minulle suuntaan tai toiseen. Oletin tietenkin, että hän ei halunnut mitään muuta kuin sitä yhtä ja samaa.

Kaikki juontui siitä, että jouduin reilu kolme vuotta sitten tilanteesee, jossa omasta mielestäni en joutunut valitsemaan. Mitä valitsemista siinä oli, kun toinen halusi seurustella ja rakastaa minua, ja toinen tyytyi vain kahden keskisiin kävelyreissuihin eikä puhua pukahtanutkaan tunteistaan? Oliko se valinta? Muistan vieläkin viimeisen halauksen, kun hän tajusi, että salaiset tapaamisemme tulevat jäämään taakse ja jatkan elämääni toisen miehen kanssa.
Jos hän olisi vain sanonut, että haluaa minun jäävän luokseen, en olisi sekuntiakaan epäröinyt.

Epäröisinkö vieläkään? En tiedä. Suhde Anan kanssa on vienyt sieluni. En luota keneenkään.
Mutta hetken mietittyäni asiaa, olisin valmis jättämään kaiken Anan kanssa rakentaman taakseni ja lähteä edes yrittämään.

Monta sekuntia olen elämästäni sen jälkeen luovuttanut ajatukselle, että antaisin mitä vain, että pääsisin edes hetkeksi takaisin.
Toivon, että viimeinen tapaamisemme ei ollut viimeinen.

PS: Taidan tästä hiipiä Anan vieren joko nukkumaan tai yrittämään jotain ihan muuta.

Näin meillä keskustellaan

Ana on 21v avomieheni, jonka kanssa olen seurustellut nyt 19.päivä 3 vuotta.

Minä: "Tuutko sä käymään mun kans tänää äitillä?"
Ana: "En mä tiedä."
Minä: "Eli sua ei kiinnosta käydä äitillä ollenkaa?"
Hiljaisuus.
Minä: "Ihan hyvä vaan, että sä et oo käynyt siellä nyt vähään aikaan."
Ana: "Miks näin?"
Minä: "No kun ei me olla moneen viikkoon vietetty aikaa keskenämme, ja musta tuntuu, että sä et välitä, niin hyvä siinä on sit erkaantua mun perheestä."
Ana: "Ai sä haluut nyt erota vai?"
Minä: "En mä tiedä. Mä sanoin sulle silloin, että tota menoa sä vaan ajat mua kauemmaksi ja nyt mä olen kaukana - enkä tiedä haluanko tulla lähemmäksi."
Ana: "Just tota mä vihaan sussa kun sä oot koko ajan jättämässä mua."
Minä: "Mäkin vihaan sua. Eilenkin pyysin sua terassille, mutta sua ei kiinnostanut lähteä. Heti kun olin päässyt ovesta ulos, sä lähetät mulle viestin, että lähet terassille. Kun mä pyysin päästä mukaan seuraan sit myöhemmin, sua ei kiinnostanut."
Ana: "No kun mä en halunnu häiritä sua."
Minä: "Ensin sä valitat, kun en pyydä sua mukaan, ja sit kun pyydän sua ihan vilpillisesti mukaan terassille kattomaan yhtä bändiä, sä yhtäkkiä omasta mielestäs häiritset mua?! Miks mä en ihan ymmärrä?"
Ana: "No miks sä olisit muka halunnut tulla meidän mukaan eilen? Sä oot sanonut, että et tykkää Eikasta (Anan kaveri). Olisit sä halunnut tulla sinne Tompan (Anan kaveri) takia?"
Minä: "En."
Ana: "Sä et rakasta mua enää."
Hiljaisuus.
Minä: "Et säkään mua."
Ana: "En mä teekkään mitään muuta ku rakastan sua."

Eikka on Anan paras ystävä, jonka kanssa hengaillaan salilla päivät pääksytysten.
Tomppa on Anan toinen paras ystävä, myöskin salikaveri. Valitettavasti mä en voi sanoa, että mulla olis viimesellä festarireissulla ollut puhtaat jauhot pussissa tän herran kanssa jutellessa- mut Ana ei tiedä siitä, kun ei se siellä ollut.

Hiljaisuudet meidän muka-keskusteluissa merkitsee enemmän ku sanat.

Ja tosiaan, mä sanon näitä muka-keskusteluiksi, koska mun mielestä tää on vaan pelkkää toisen syyttämistä, satuttamista ja epä-inhimillistä. Hyvin valaisevia kylläkin. Meidän keskustelut on aina tällasia. Loppu aika ollaankin sit hiljaa. Ja meidän keskustelut alkaa useimmiten Anan sanoin: "Miks et sä...." ja mä jatkan samalla lauseella.

Nimet muutettu, koska mä haluan avautua täällä ihan kaikesta ilman et kukaan tunnistaa.

H voisi kasvaa aikuiseksi

Kesti puoli tuntia tän blogin luominen. Tekee mieli tupakkaa ja kylmää suihkua. Palaillaan huomenna.